Mahtava patikointi! Ilma oli puhdasta ja raikasta, samoin kuin vesi tunturipurossa.
(Klikkaa kuvat isommiksi.)
Kasvillisuuden korkeudesta pystyi päättelemään, millä korkeudella ollaan. Aivan huipulla ei kasvanut jäkälää korkeampaa kasvillisuutta. Vähän alempana kasvoi varpuja ja "suikerokoivuja" (maanpeittokasvin tavoin maata pitkin luikertelevia koivuja). Vielä alempana oli puolimetrisiä vaivaiskoivuja, sitten miehen korkuisia vänkyräkoivuja ja hetki siitä pitkän miehen korkuisia männynkäkkyröitä. Alarinteillä oli hyvin soista ja tunturipuroja oli runsaasti muuallakin kuin kurujen pohjalla.
Koivut näyttävät siltä, kuin luullakseni muovikuva koivusta näyttäisi sen jälkeen, kun sitä on kuumentamalla kutistettu: pieneltä ja kurttuiselta. Ajattelin ääneen, että onko koivujen pakko yrittää kasvaa täällä, kun se on niin väkinäistä. Kannattaisi olla vaikka kataja. Siihen Sir kysäisi huvittuneena: "Kuten nämä katajat?" (Katajat olivat n. 40 cm korkeita...)
Maanantai 396 km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti