torstai 21. heinäkuuta 2016

Museokortti: Museo Militaria, Hämeenlinna


Museokortti: Museo Militaria, Hämeenlinna

Vuoden 2013 alussa avattu kolme aiempaa museota yhdistävä aselajimuseo. Kolmessa kerroksessa museoesineitä. 

Huipaisimpia esineitä oli tämä kahden poljettava generaattori, joka muistuttaa rupattelun mahdollistavaa tandemkuntopyörää.


Entisajan kirjekyyhkyn kuljetuskotelo vastaa nykypäivän kännykkäkoteloa?


Arvio museokäynnille: 4 (MAX 5) 

Museokortti: Hämeen linna

Museokortti: Hämeen linna

Linnoissa on aina kiva käydä! Hämeen linnaa ympäröi kuvassa näkyvä vallihauta. Itse linna on pieni ja pelkistetty, jos vertaa Turun linnaan. 


Linnan sisäpiha on pieni, mutta korkea. Aika hurjalta tuntuu, että silloin, kun linna oli puolustuskäytössä, parvekkeessa ei ollut kaidetta. 


Pukeutumishuoneessa sai pukeutua haarniskaan. 


Arvio museokäynnistä: 4- (MAX 5) Linnoissa on oma viehätyksensä.


Pyörällä Nauvoon, 57 km

Koko kesän, itse asiassa jo viime kesästä asti olemme puhuneet, että ajamme saariston rengastien jonakin kauniina kesäpäivänä. Nyt oli sellainen kaunis päivä käsillä, Sir tosin päätti käydä aamulenkillä ensin. Hän palasi intoa puhkuen ja sai minut vakuuttuneeksi, että autossa istuminen ei ole hyvä idea tällaisella ilmalla, joten lähdetään mieluummin pyöräilemään jonnekin. Hän huikkasi siinä ohi mennen, että se pieni saaristorengaskin on vain 100 km. Niin varmaan on, sanoin. Ei tullut mieleen, että hän veisi minut sinne pyöräilemään!

Söimme Paraisilla maukkaat nyhtöbroiler-hampurilaiset ja jatkoimme matkaa. Lossille oli yli sadan auton jono, mutta pääsimme pyörillä jonon ohi seuraavaan lossiin. Olimme onnellisia, ettemme olleet autolla, koska olisimme taatusti joutuneet "orrelle", ylhäällä olevalle rampille. Ajatus siitä, että ajoramppi nostetaan ja lasketaan autoineen, ei ollut mukava.



Matka jatkui pääosin pyörätietä pitkin. Se oli joissakin paikoissa päällystetty, mutta hyvin isolta osin vain hiekkainen polku, joka kapeni ohuimmillaan 40 senttiä kapeaksi. Tietenkin kaikkein pahimmissa kohdissa aina tuli pyöräilijöitä vastaan.

Tällaiselle tottumattomalle pyöräilijälle muutaman kymmenen kilometrin pyöräily alkoi tuntua kivun määrässä polvissa ja vauhdin hiipumisena. Piristysruiskeen antoi pellolla ruokailemassa ollut kaunis valkohäntäkauris. Se oli hyvin kaunis punaruskeassa turkissaan vihreän pellon reunassa.



Saavutimme Nauvon lopulta 57 km jälkeen vain huomataksemme, että päivän viimeinen yhteysalus Rymättylään lähti puolitoista tuntia aikaisemmin. Seuraava menisi kahdeksalta aamulla.


Vitsit olivat aika vähissä, kun mietti, että pitäisi seuraavaksi polkea sama matka takaisin. Silloin muistin, että matkalla tuli vastaan bussi, jossa luki Åbo. Menisikö niitä vielä muitakin? Ottaisiko kuski meidän pyörämme kyytiin? Puolen tunnin kuluttua menisi ja pienestä lisämaksusta saimme pyörätkin kyytiin. Bussimatka kesti 1 h 15 min. Poistuminen bussista ja etenkin astuminen kolme askelmaa alas kadulle sai ulvahtamaan polvikivusta. Talutin pyörän pysäkiltä kotiin...



Museokortti: Porin taidemuseo

Museokortti: Porin taidemuseo

Näyttely: FLOORA, Eggert Pétursson

Päänäyttely koostui isokokoisista, kasvipinta-aiheisista maalauksista. Kaukaa katsoen ne näyttivät abstrakteilta väripinnoilta, mutta lähempää ne näyttivät yksityiskohtaiselta kuvaukselta ruska-ajan tundramaastosta, jossa matalat maanpeittokasvit kukkivat värikkäinä ennen kuin lumi peittää ne alleen. Minua ahdistaa tällainen yksityiskohtainen pipertäminen, joka jatkuu ja jatkuu. Yksi taulu olisi riittänyt tällä tekniikalla ja olisi ollut hieno kokemus.

 Näyttely: ITÄ-AASIAN VIDEOIKKUNA: KAUPUNGISTUMISEN HEIJASTUMIA, useita tekijöitä

Toinen näyttely koostui videoinstallaatioista. Yksi video sai pysähtymään ja katsomaan: näppäräsorminen nainen tarkastaa työkseen uusia seteleitä. Hän plärää käsittämättömällä nopeudella setelinippua pitkin ja poikin eri tekniikoilla etsien mahdollisia virheitä seteleissä. Vaikka setelit liikkuvat nopeammin kuin silmä ehtii nähdä, hän löytää pienen pienen naarmun eräästä setelistä. Aika ajoin setelinipun yhteen seteliin on laitettu yksi pieni piste tarkoituksella, jotta työntekijän tarkkaavaisuus säilyisi. 

Arvio museokäynnistä: 2  (MAX 5)  Ei vain ole minun kiinnostuksenkohteitani

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Museokortti: Tom of Finland: The Pleasure of Play, Taidehalli, Helsinki

Museokortti: 
Tom of Finland: The Pleasure of Play
Taidehalli, Helsinki

Pääsymaksu ilman museokorttia 10 €.

Tom of Finland, Kaarinasta kotoisin oleva Touko Laaksonen oli häkellyttävän loistava piirtäjä ja taiteilija! Grafiikka ja tussipiirrokset tekevät taidokkuudessaan lähtemättömän vaikutuksen, aivan uskomattoman taitava tekniikka. Tom oli luova, taitava sommittelija ja erinomainen piirtäjä. Hän kuvasi yksityiskohtia pikkutarkasti ja samaan aikaan hallitsi kokokonaisuuden ja tarinan kerronnan. 

Syvyyttä näyttelyyn ja kuvien ymmärtämiseen toi sadat lehtikuvat, joista Tom oli koonnut kollaaseeja tutkiessaan ilmeitä, katseita, asentoja, hiustyylejä, moottoripyöriä ym.  

Loistavaa!

Arvosana museokäynnille: 5 (MAX 5)

Museokortti: Apteekkimuseo ja Qwenselin talo, Turku

Museokortti: Apteekkimuseo ja Qwenselin talo, Turku
Sisäänpääsymaksu ilman korttia 4 €

Museossa käydessään on onnellinen siitä, että lääketiede on niinkin pitkällä kuin se nykyään on. Entisaikojen rohdot ja lääkkeet tuntuvat nyt pelottavilta: esimerkiksi sydänvaivoihin annettiin kasveja, jotka nykyään tiedetään myrkyllisiksi. Lääkärin instrumentit olivat sen näköisiä, että en todellakaan olisi halunnut joutua niiden kohteeksi.

Qwenselin talo on yksi Pohjoismaiden parhaiten säilyneitä 1700-luvulla rakennetuista porvaristaloista. Huoneet ovat yllättävän suuria ja niitä on monta.

Arvio museokäynnistä: Mielenkiintoinen museo, arvosana 3 / 5 (MAX 5)

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Takaisin Turussa, takana 4 473 km

Olimme matkassa 14 vuorokautta, ajoimme yhteensä 4 473 km, tankkasimme 276,76 litraa bensaa, emmekä riidelleet kertaakaan.

Kiitos, Sir, rakas matkakumppanini! Oli ilo viettää laatuaikaa kuppi-istuimissa kanssasi. Tämä oli rento reissu. Näimme, koimme ja opimme enemmän kuin osasimme odottaa. Kiitos, Martti, kärsivällinen navigaattorimme, joka kärsivällisesti jaksoit antaa ohjeita. Välillä olit vähän hämmennyksen vallassa, kun  esimerkiksi ajoimme Norjassa uuden uutukaisessa tunnelissa, jota ei vielä ollut sinun tietoosi saatettu. Kiitos kotimiehelle, että pidit kodista hyvää huolta. Kiitos, lukijat, että olette lukeneet blogiamme. Terveiset C:lle! :-)

Tällaisella menopelillä teimme reissun.
Sonic:

Tältä reittimme näyttää:


Yleensä suuntaamme matkamme kauas lämpimään. Mikä sitten sai minut, joka vihaa kylmää, lähtemään JÄÄmerelle? Varmaan tämä lähti jostain letkautuksesta, koska Sir aina kiusoittelee, että joskus vielä mennään talvella Grönlantiin tai Huippuvuorille. Kun tulin joskus talvella heikkona hetkenä suostuneeksi lähtemään Jäämerelle, ei ollut enää luontoa pettää lupausta. 

Yleensä teemme kiertoreissuja Interrail-kortilla Keski- ja Etelä-Euroopassa ja Sir suunnittelee matkareittimme etukäteen ja varaa hotellit jo kotimaasta. Nyt teimme aivan toisin: meillä oli vain karkea reittisuunnitelma, tavoitteena nähdä Jäämeri. Varasimme tulevan yöpaikan aikaisintaan edellisenä iltana, samalla, kun suunnittelimme, mihin suuntaan lähtisimme aamulla ajamaan. Se lisäsi matkanteon rentoutta. Olisi aivan hyvin voinut tehdä myös niin, että olisi vain mennyt kyselemään majapaikoista vapaita huoneita, mutta siten hinnat olisivat ollut korkeampia kuin netistä varaamalla. Hmmm... voisi siis ajaa pihaan ja varata parkkipaikalla netin kautta huoneen. 

Istuminen autossa ei tuntunut tukalalta, koska päivämatkamme olivat lyhyestä kohtuullisiin ja pysähtelimme tarpeen vaatiessa tai maisemia ihastelemaan.   

Yritimme vaihtaa Norjan kruunuja Suomen puolella, mutta siihen ei löytynyt luontevaa paikkaa. Vaihto olisikin ollut turhaa, koska kaikkialla sai maksettua kortilla. Yhtään ei tullut tilannetta, että olisimme tarvinneet nimenomaan kolikoita tai seteleitä. 

Parhaat maisemat Suomen puolella olivat välillä Inari - Näätämö ja Norjan puolella välillä Alta - Kilpisjärvi.  

Tämä reissu kannatti ehdottomasti tehdä! Se oli suuri elämys ja kokemus sekä myös osoitus, että urheiluautollakin voi tehdä pitkää matkaa. Terveiset vaan autokauppiaallemme, joka evästi, että "tällä on oikein mukava ajaa, mutta ei tällä mitään Lapinreissuja tehdä." Tehdäänpäs! :-)

Seinäjoki - Tampere - Hyvinkää - Turku

Tiistai oli varsin riittoisa  päivä! Aikaa riitti moneen menoon ja monelle paikkakunnalle. Lue erilliset postaukset Tampereelta ja Hyvinkäältä.

Tiistai 489 km

Superpesis: Hyvinkää - Koskenkorva

Tämä peli oli varsinainen syy  siihen, että koukkasimme Seinäjoelta Turkuun lähtieässämme Tampereen ja Hyvinkään kautta. Entisinä pesäpallokatsomon penkkien vakiokuluttajina piti päästä pitkästä aikaa peliä katsomaan. Itä-Suomessa ollessamme Superpesis oli kesätauolla ja Pohjanmaan päivinä joukkueet olivat vieraspeleissä. Onneksi Tahko pelasi kotonaan. Lippujonossa odotellessamme saimme ohikulkijalta vapaaliput. Kiitos!

Tunnelma kentällä oli korkea jo ennen pelin alkua ja katsomo täyttyi n. 3 200  katsojalla. Riemu repesi heti pelin alkumetreillä, kun Juha "Kore" Korhonen löi 1. vuoroparissa kunnarin Hyvinkäälle ja ensimmäisen juoksun merkiksi katsojille jaetut oranssit ilmapallot lennätettiin taivaalle. Hyvä, Kore!




1. Jakso 10 - 4 -> piste Hyvinkäälle
2. Jakso 2 - 8 -> piste Koskenkorvalle
Supervuoropari  3 - 1 -> Hyvinkää voitti pelin Koren kunnarilla

Mainio ja jännittävä peli. Tsemppiä jatkoon, Hyvinkää!

Ennen peliä jäi muuten sen verran aikaa, että ehdimme pesettää Sonicin vuosien varrella tutuksi tulleella Pesukadulla. Kiitos loistavasta palvelusta ja kiiltävästä lopputuloksesta!


Museokortti: Museo Milavida, Tampere

Museo Milavida, Tampere
Pääsymaksu ilman museokorttia 7 €

Varsinainen helmi tämä Tampereen uusin museo! Vaikka Milavida-huvila on aivan keskustassa Vapriikkialueen takana ja keskustaa on tullut käveltyä ristiin rastiin, emme ole koskaan osuneet tälle kauniille alueelle. 

Finlaysonin omistajasukuun kuulunut Peter von Nottbeck rakennutti kodin perheelleen 1800-luvun lopulla. Kumpikaan vanhemmista ei kuitenkaan ehtinyt muuttaa taloon,  koska kuolivat peräkkäisinä vuosina jättäen neljä pientä lasta jälkeensä.  

Museo esittelee upeaa taloa ja ylellistä kaupunkolaiselämää,  jota siellä vietettiin. 

Vaihtuvana näyttelynä jugend-tyylisen Suur-Merijoen kartanon esittely.





Arvio näyttelykäynnistä: Upeaa, kätkettyä kauneutta! 5 (MAX 5) 






Museokortti: Sara Hildenin taidemuseo, Tampere

Museokortti: Sara Hildenin taidemuseo, Tampere
Pääsymaksu ilman museokorttia 10 €.

Ron Mueck on Pohjoismaissa ensi kertaa esitelty kuvanveistäjä.  Hän tekee realistisia patsaita aivan tavallisen näköisistä ihmisistä,  mutta mega- tai minIatyyrikokoisina. Teokset ovat erinomaisen laadukkaasti tehty. Aiheet ja henkilöt ovat niin arkirealistisia, jopa lutuisia, että ne kirvoittavat katselijan kehittelemään elämän näille hahmoille.

Megakokoinen miehen pää nukkui niin sikeästi suu hieman raollaan, että vain kuolavana puuttui. 
  

Hypersuuri iäkäs pariskunta loikoilee sisääntuloaulassa varjon alla. Henkilöiden asennot ja kudokset ovat niin aidon näköiset, että teosta alkaa tutkia tarkemmin: kyllä, miehen tukka on jo päälaelta  harvennut ja ohentunut iho valuu pienille rypyille kainaloiden alla. Rouvalla on vähän kuivia kohtia jalkapohjissa, mutta kynnet siistit. Vihkisormus uppoaa iän turvottamaan sormilihaan ja käsissä on kevyesti maksaläiskiä. Tunnelma on lempeä, kuten vuosikymmenet  yhdessä olleella pariskunnalla voi olla.
Ylipieni Huopaan kääriytynyt  mies:


Jännä juonenkulku näyttelyssä: sama vauva oli useammassa patsaassa.  

Arvio näyttelykäynnistä: Häkellyttävän hieno, laadukas ja puhuttava kokemus, 5 (MAX 5)



maanantai 27. kesäkuuta 2016

Ähtärin eläinpuisto

Ähtäri Zoo on mukava metsäkävelyreitti, jonka varrella eläinten aitaukset olivat.  Useimmat eläimet olivat aktiivisia.  

Ahma:
Visentti päikkäreillä: 
Ilves: 
Täpläkauris: 

Kolme telmivää karhunpentua olivat superha hauskaa seurattavaa.  Kova kinastelu koko ajan menossa siitä, kuka saa keinua rengaskeinussa tai olla karusellin kuningas.




Karhunpentu-video:

Ähtärin eläinpuistossa käynti oli mukava kokemus aikuisillekin. Suosittelemme!

Tankkaus 24,07 litraa / 36,32 €
Maanantai 116 km

Aamiainen patiolla

Tänään  aamulla nautimme aamiaisen pitkän kaavan mukaan patiolla. Järvellä tukkasotka sukelteli omaa ruokaansa ja pikkulinnut liversivät. Kirjoittelen tätä laiturinnokassa seuranani joku lintu, jonka lajia en tunne, mutta joka toistaa: "piiiip, piiiip, piiiip, piiiip, pi-pi-piip".

Ihanaa! 


Sunnuntai 470 km
Tankkaus 33,1 litraa / 50,10 €

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Haltin häät

(Tämän tekstin paikka on ennen tekstiä "Koukkaus Ruotsin puolelle")


Halti:
Haltin häät -laulun sanat:
(Klikkaa kuva suuremmaksi)
Haltitunturin kupeessa sijaitsee Suomen korkein kohta, 1323,6 m.

Rentoa luksustelua tätilässä

Kutsuimme  itsemme yllätysvierailulle tätilään. Olimme vähän reissussa rähjääntyneitä, mutta vastaanotto oli sydämellinen ja vieraanvarainen. Saunoimme mitä miellyttävimmässä saunassa pehmeissä puukiukaan löylyissä ja rentouduimme paljussa ilta-auringon loisteessa. Lämmin kiitos! 






Isäntäväki lähti omaan kotiinsa nukkumaan ja me jäimme yövahdeiksi mökille. Vielä viimeiseksi täti sanoi, että hän aina ottaa lähtiessään  jääkaapin sisällöstä kuvan, ettei palatessa tarvitse miettiä, mitä siellä jääkaapissa olikaan. Niin, niin. Loistava keino selvittää, mitä me syömme heidän ruokavarastoistaan!

Mansikoita Oulun torilla

Nyt on mansikan maku kohdallaan! 

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Tiepalveluporo

Kuten aiemmin olen maininnut, olemme nähneet tällä matkalla 27 kertaa poroja tiellä. Porot jolkuttelevat mielellään autokaistaa tien suuntaisesti, elleivät ne ole syömässä pientareilla jäkälää. Nahkasarvipäät vaikuttavat joko hyvin luottavaisilta tai vaihtoehtoisesti eivät ymmärrä omaa parastaan, koska ne eivät lainkaan häiriinny autoista, saatikka sitten väistä niitä.


Teimme näihin ominaisuuksiin liittyen  tuotekehittelyä ja suunnittelimme tiepalveluporo-konseptin. Poroille voisi laittaa satulalaukut selkään ja opettaa ne hölköttämään tien oikeassa reunassa. Laukuissa olisi pientarvikkeita pulassa olevien autoilijoiden auttamiseksi sekä herkkupalkka porolle.  Sarviin kiinnitettäisiin keltainen vilkkuva valo, jotta auttavan poron yli ei ajeta ja jotta se näkyisi niin ajoissa, että autoilija ehtii jarruttamaan turvallisesti. Lopputulos olisi molempien osapuolten kesken hyvä.

Tornio - Haaparanta -symbioosi

Torniossakin on todella hiljaista juhannuksena. Jätimme auton hotellin pihalle ja kävelimme Ruotsin puolelle Haaparantaan. Kaupungit ovat niin kiinni kasvaneita, että mennessä en huomannut, että olimme jo Ruotsissa. Jo toinen Ruotsissa käynti tänään!
Kartan katkoviivan länsipuolella on Haparanda ja itäpuolella Tornio.   

Tämä kuva on otettu Ruotsin puolella. Alikulkusillan toisella puolella on Suomi ja Pohjois-Suomen suurin kauppakeskus Rajalla På Gränsen - joka tosin oli kiinni.

Suomen Tornion ja Ruotsin Haparandan symbioosi on kiinnostava. Suomen puolella katukyltit ym. ovat vain Suomeksi ja Ruotsin puolella vain ruotsiksi, ei siis kaksikielisesti, kuten voisi olettaa. Koska Suomen puolella oli kaupat kiinni, vähäinen liikkeellä ollut väki kävi ruoka/juomaostoksilla Ruotsin puolella. Kaupassa kuuli enemmän suomea kuin ruotsia ja kassaneitikin puhui suomea, vaikka vaikutti ruotsalaiselta.  

Olemme tällä matkalla ylittäneet valtakunnan rajan yhteensä kahdeksan kertaa.   

Koukkaus Ruotsin puolelle

Juhannuspäivänä Suomi on kiinni - sen saimme huomata, kun ajelimme Kilpisjärvellä Käsivartta pitkin Tornioon. Koukkasimme Karesuvannossa Ruotsin puolelle tienviitta "Ruotsi" kohdasta. Ei tie ratkaisevan paljon kapeampi ollut Tornionjoen Ruotsin puoleisella rannalla, mutta tien kunto oli hyvin mieleenpainuva. Sonicin penkki on 40 cm maasta, joten peppu sai kunnon tärinät.  Muutaman kymmenen kilometrin kohdalla päätimme palata takaisin Suomeen, tienviitan "Finland" kohdalla.

Pellossa oli olympia- ja MM-voittaja Eero Mäntyrannan patsas:
Napapiirin Suomen länsireuna:

Poistuminen poronhoitoalueelta. Poroja näimme tällä reissulla 27 kertaa, yhteensä satoja yksilöitä. Tänään levein pororivi tuli vastaan, kun kuusi sarvipäätä kulki vierekkäin tietä pitkin.

Tankkaus: 20,40 € / n.15 litraa

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Keskiyön aurinko ja kokko Kilpisjärvellä

Keskiyön aurinko Kilpisjärvellä:




"Kunhan ei ole tatteja!"

Hotelli Kilpis, Kilpisjärvi
Ravintolasta sai erinomaista fine dining -ruokaa! Keittiön tervehdyksenä  tuli samettista palsternakka-keittoa ja alkuun kolmenlaisia leipiä: Lapin näkkileipää, mallasleipää ja ruis-puolukka -patonkia. Rva valitsi pääruoaksi maissikananpoikaa kukkakaalipyreellä ja rosmariinikastikkeella, somisteena villilupiinin kukkaversoja (maistuivat hieman herneenversolta). Sir otti poronkäristystä, joka osoittautui erinomaisesti valmistetuksi.

Jälkiruoaksi olisimme ottaneet suklaakakkua,  mutta sitä tarjoiltiin tatti-kinuskikastikkeella. Tarjoilija suositteli sen sijaan puolukkajäätelöä kinuskikastikkeella. Sir puuskahti: "Kunhan ei ole tatteja! " Ei ollut...

----
Nämä porot olivat tiellä kilometrin ennen Kilpistä:

Perjantai 364 km