keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Takaisin Turussa, takana 4 473 km

Olimme matkassa 14 vuorokautta, ajoimme yhteensä 4 473 km, tankkasimme 276,76 litraa bensaa, emmekä riidelleet kertaakaan.

Kiitos, Sir, rakas matkakumppanini! Oli ilo viettää laatuaikaa kuppi-istuimissa kanssasi. Tämä oli rento reissu. Näimme, koimme ja opimme enemmän kuin osasimme odottaa. Kiitos, Martti, kärsivällinen navigaattorimme, joka kärsivällisesti jaksoit antaa ohjeita. Välillä olit vähän hämmennyksen vallassa, kun  esimerkiksi ajoimme Norjassa uuden uutukaisessa tunnelissa, jota ei vielä ollut sinun tietoosi saatettu. Kiitos kotimiehelle, että pidit kodista hyvää huolta. Kiitos, lukijat, että olette lukeneet blogiamme. Terveiset C:lle! :-)

Tällaisella menopelillä teimme reissun.
Sonic:

Tältä reittimme näyttää:


Yleensä suuntaamme matkamme kauas lämpimään. Mikä sitten sai minut, joka vihaa kylmää, lähtemään JÄÄmerelle? Varmaan tämä lähti jostain letkautuksesta, koska Sir aina kiusoittelee, että joskus vielä mennään talvella Grönlantiin tai Huippuvuorille. Kun tulin joskus talvella heikkona hetkenä suostuneeksi lähtemään Jäämerelle, ei ollut enää luontoa pettää lupausta. 

Yleensä teemme kiertoreissuja Interrail-kortilla Keski- ja Etelä-Euroopassa ja Sir suunnittelee matkareittimme etukäteen ja varaa hotellit jo kotimaasta. Nyt teimme aivan toisin: meillä oli vain karkea reittisuunnitelma, tavoitteena nähdä Jäämeri. Varasimme tulevan yöpaikan aikaisintaan edellisenä iltana, samalla, kun suunnittelimme, mihin suuntaan lähtisimme aamulla ajamaan. Se lisäsi matkanteon rentoutta. Olisi aivan hyvin voinut tehdä myös niin, että olisi vain mennyt kyselemään majapaikoista vapaita huoneita, mutta siten hinnat olisivat ollut korkeampia kuin netistä varaamalla. Hmmm... voisi siis ajaa pihaan ja varata parkkipaikalla netin kautta huoneen. 

Istuminen autossa ei tuntunut tukalalta, koska päivämatkamme olivat lyhyestä kohtuullisiin ja pysähtelimme tarpeen vaatiessa tai maisemia ihastelemaan.   

Yritimme vaihtaa Norjan kruunuja Suomen puolella, mutta siihen ei löytynyt luontevaa paikkaa. Vaihto olisikin ollut turhaa, koska kaikkialla sai maksettua kortilla. Yhtään ei tullut tilannetta, että olisimme tarvinneet nimenomaan kolikoita tai seteleitä. 

Parhaat maisemat Suomen puolella olivat välillä Inari - Näätämö ja Norjan puolella välillä Alta - Kilpisjärvi.  

Tämä reissu kannatti ehdottomasti tehdä! Se oli suuri elämys ja kokemus sekä myös osoitus, että urheiluautollakin voi tehdä pitkää matkaa. Terveiset vaan autokauppiaallemme, joka evästi, että "tällä on oikein mukava ajaa, mutta ei tällä mitään Lapinreissuja tehdä." Tehdäänpäs! :-)

Seinäjoki - Tampere - Hyvinkää - Turku

Tiistai oli varsin riittoisa  päivä! Aikaa riitti moneen menoon ja monelle paikkakunnalle. Lue erilliset postaukset Tampereelta ja Hyvinkäältä.

Tiistai 489 km

Superpesis: Hyvinkää - Koskenkorva

Tämä peli oli varsinainen syy  siihen, että koukkasimme Seinäjoelta Turkuun lähtieässämme Tampereen ja Hyvinkään kautta. Entisinä pesäpallokatsomon penkkien vakiokuluttajina piti päästä pitkästä aikaa peliä katsomaan. Itä-Suomessa ollessamme Superpesis oli kesätauolla ja Pohjanmaan päivinä joukkueet olivat vieraspeleissä. Onneksi Tahko pelasi kotonaan. Lippujonossa odotellessamme saimme ohikulkijalta vapaaliput. Kiitos!

Tunnelma kentällä oli korkea jo ennen pelin alkua ja katsomo täyttyi n. 3 200  katsojalla. Riemu repesi heti pelin alkumetreillä, kun Juha "Kore" Korhonen löi 1. vuoroparissa kunnarin Hyvinkäälle ja ensimmäisen juoksun merkiksi katsojille jaetut oranssit ilmapallot lennätettiin taivaalle. Hyvä, Kore!




1. Jakso 10 - 4 -> piste Hyvinkäälle
2. Jakso 2 - 8 -> piste Koskenkorvalle
Supervuoropari  3 - 1 -> Hyvinkää voitti pelin Koren kunnarilla

Mainio ja jännittävä peli. Tsemppiä jatkoon, Hyvinkää!

Ennen peliä jäi muuten sen verran aikaa, että ehdimme pesettää Sonicin vuosien varrella tutuksi tulleella Pesukadulla. Kiitos loistavasta palvelusta ja kiiltävästä lopputuloksesta!


Museokortti: Museo Milavida, Tampere

Museo Milavida, Tampere
Pääsymaksu ilman museokorttia 7 €

Varsinainen helmi tämä Tampereen uusin museo! Vaikka Milavida-huvila on aivan keskustassa Vapriikkialueen takana ja keskustaa on tullut käveltyä ristiin rastiin, emme ole koskaan osuneet tälle kauniille alueelle. 

Finlaysonin omistajasukuun kuulunut Peter von Nottbeck rakennutti kodin perheelleen 1800-luvun lopulla. Kumpikaan vanhemmista ei kuitenkaan ehtinyt muuttaa taloon,  koska kuolivat peräkkäisinä vuosina jättäen neljä pientä lasta jälkeensä.  

Museo esittelee upeaa taloa ja ylellistä kaupunkolaiselämää,  jota siellä vietettiin. 

Vaihtuvana näyttelynä jugend-tyylisen Suur-Merijoen kartanon esittely.





Arvio näyttelykäynnistä: Upeaa, kätkettyä kauneutta! 5 (MAX 5) 






Museokortti: Sara Hildenin taidemuseo, Tampere

Museokortti: Sara Hildenin taidemuseo, Tampere
Pääsymaksu ilman museokorttia 10 €.

Ron Mueck on Pohjoismaissa ensi kertaa esitelty kuvanveistäjä.  Hän tekee realistisia patsaita aivan tavallisen näköisistä ihmisistä,  mutta mega- tai minIatyyrikokoisina. Teokset ovat erinomaisen laadukkaasti tehty. Aiheet ja henkilöt ovat niin arkirealistisia, jopa lutuisia, että ne kirvoittavat katselijan kehittelemään elämän näille hahmoille.

Megakokoinen miehen pää nukkui niin sikeästi suu hieman raollaan, että vain kuolavana puuttui. 
  

Hypersuuri iäkäs pariskunta loikoilee sisääntuloaulassa varjon alla. Henkilöiden asennot ja kudokset ovat niin aidon näköiset, että teosta alkaa tutkia tarkemmin: kyllä, miehen tukka on jo päälaelta  harvennut ja ohentunut iho valuu pienille rypyille kainaloiden alla. Rouvalla on vähän kuivia kohtia jalkapohjissa, mutta kynnet siistit. Vihkisormus uppoaa iän turvottamaan sormilihaan ja käsissä on kevyesti maksaläiskiä. Tunnelma on lempeä, kuten vuosikymmenet  yhdessä olleella pariskunnalla voi olla.
Ylipieni Huopaan kääriytynyt  mies:


Jännä juonenkulku näyttelyssä: sama vauva oli useammassa patsaassa.  

Arvio näyttelykäynnistä: Häkellyttävän hieno, laadukas ja puhuttava kokemus, 5 (MAX 5)



maanantai 27. kesäkuuta 2016

Ähtärin eläinpuisto

Ähtäri Zoo on mukava metsäkävelyreitti, jonka varrella eläinten aitaukset olivat.  Useimmat eläimet olivat aktiivisia.  

Ahma:
Visentti päikkäreillä: 
Ilves: 
Täpläkauris: 

Kolme telmivää karhunpentua olivat superha hauskaa seurattavaa.  Kova kinastelu koko ajan menossa siitä, kuka saa keinua rengaskeinussa tai olla karusellin kuningas.




Karhunpentu-video:

Ähtärin eläinpuistossa käynti oli mukava kokemus aikuisillekin. Suosittelemme!

Tankkaus 24,07 litraa / 36,32 €
Maanantai 116 km

Aamiainen patiolla

Tänään  aamulla nautimme aamiaisen pitkän kaavan mukaan patiolla. Järvellä tukkasotka sukelteli omaa ruokaansa ja pikkulinnut liversivät. Kirjoittelen tätä laiturinnokassa seuranani joku lintu, jonka lajia en tunne, mutta joka toistaa: "piiiip, piiiip, piiiip, piiiip, pi-pi-piip".

Ihanaa! 


Sunnuntai 470 km
Tankkaus 33,1 litraa / 50,10 €

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Haltin häät

(Tämän tekstin paikka on ennen tekstiä "Koukkaus Ruotsin puolelle")


Halti:
Haltin häät -laulun sanat:
(Klikkaa kuva suuremmaksi)
Haltitunturin kupeessa sijaitsee Suomen korkein kohta, 1323,6 m.

Rentoa luksustelua tätilässä

Kutsuimme  itsemme yllätysvierailulle tätilään. Olimme vähän reissussa rähjääntyneitä, mutta vastaanotto oli sydämellinen ja vieraanvarainen. Saunoimme mitä miellyttävimmässä saunassa pehmeissä puukiukaan löylyissä ja rentouduimme paljussa ilta-auringon loisteessa. Lämmin kiitos! 






Isäntäväki lähti omaan kotiinsa nukkumaan ja me jäimme yövahdeiksi mökille. Vielä viimeiseksi täti sanoi, että hän aina ottaa lähtiessään  jääkaapin sisällöstä kuvan, ettei palatessa tarvitse miettiä, mitä siellä jääkaapissa olikaan. Niin, niin. Loistava keino selvittää, mitä me syömme heidän ruokavarastoistaan!

Mansikoita Oulun torilla

Nyt on mansikan maku kohdallaan! 

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Tiepalveluporo

Kuten aiemmin olen maininnut, olemme nähneet tällä matkalla 27 kertaa poroja tiellä. Porot jolkuttelevat mielellään autokaistaa tien suuntaisesti, elleivät ne ole syömässä pientareilla jäkälää. Nahkasarvipäät vaikuttavat joko hyvin luottavaisilta tai vaihtoehtoisesti eivät ymmärrä omaa parastaan, koska ne eivät lainkaan häiriinny autoista, saatikka sitten väistä niitä.


Teimme näihin ominaisuuksiin liittyen  tuotekehittelyä ja suunnittelimme tiepalveluporo-konseptin. Poroille voisi laittaa satulalaukut selkään ja opettaa ne hölköttämään tien oikeassa reunassa. Laukuissa olisi pientarvikkeita pulassa olevien autoilijoiden auttamiseksi sekä herkkupalkka porolle.  Sarviin kiinnitettäisiin keltainen vilkkuva valo, jotta auttavan poron yli ei ajeta ja jotta se näkyisi niin ajoissa, että autoilija ehtii jarruttamaan turvallisesti. Lopputulos olisi molempien osapuolten kesken hyvä.

Tornio - Haaparanta -symbioosi

Torniossakin on todella hiljaista juhannuksena. Jätimme auton hotellin pihalle ja kävelimme Ruotsin puolelle Haaparantaan. Kaupungit ovat niin kiinni kasvaneita, että mennessä en huomannut, että olimme jo Ruotsissa. Jo toinen Ruotsissa käynti tänään!
Kartan katkoviivan länsipuolella on Haparanda ja itäpuolella Tornio.   

Tämä kuva on otettu Ruotsin puolella. Alikulkusillan toisella puolella on Suomi ja Pohjois-Suomen suurin kauppakeskus Rajalla På Gränsen - joka tosin oli kiinni.

Suomen Tornion ja Ruotsin Haparandan symbioosi on kiinnostava. Suomen puolella katukyltit ym. ovat vain Suomeksi ja Ruotsin puolella vain ruotsiksi, ei siis kaksikielisesti, kuten voisi olettaa. Koska Suomen puolella oli kaupat kiinni, vähäinen liikkeellä ollut väki kävi ruoka/juomaostoksilla Ruotsin puolella. Kaupassa kuuli enemmän suomea kuin ruotsia ja kassaneitikin puhui suomea, vaikka vaikutti ruotsalaiselta.  

Olemme tällä matkalla ylittäneet valtakunnan rajan yhteensä kahdeksan kertaa.   

Koukkaus Ruotsin puolelle

Juhannuspäivänä Suomi on kiinni - sen saimme huomata, kun ajelimme Kilpisjärvellä Käsivartta pitkin Tornioon. Koukkasimme Karesuvannossa Ruotsin puolelle tienviitta "Ruotsi" kohdasta. Ei tie ratkaisevan paljon kapeampi ollut Tornionjoen Ruotsin puoleisella rannalla, mutta tien kunto oli hyvin mieleenpainuva. Sonicin penkki on 40 cm maasta, joten peppu sai kunnon tärinät.  Muutaman kymmenen kilometrin kohdalla päätimme palata takaisin Suomeen, tienviitan "Finland" kohdalla.

Pellossa oli olympia- ja MM-voittaja Eero Mäntyrannan patsas:
Napapiirin Suomen länsireuna:

Poistuminen poronhoitoalueelta. Poroja näimme tällä reissulla 27 kertaa, yhteensä satoja yksilöitä. Tänään levein pororivi tuli vastaan, kun kuusi sarvipäätä kulki vierekkäin tietä pitkin.

Tankkaus: 20,40 € / n.15 litraa

perjantai 24. kesäkuuta 2016

Keskiyön aurinko ja kokko Kilpisjärvellä

Keskiyön aurinko Kilpisjärvellä:




"Kunhan ei ole tatteja!"

Hotelli Kilpis, Kilpisjärvi
Ravintolasta sai erinomaista fine dining -ruokaa! Keittiön tervehdyksenä  tuli samettista palsternakka-keittoa ja alkuun kolmenlaisia leipiä: Lapin näkkileipää, mallasleipää ja ruis-puolukka -patonkia. Rva valitsi pääruoaksi maissikananpoikaa kukkakaalipyreellä ja rosmariinikastikkeella, somisteena villilupiinin kukkaversoja (maistuivat hieman herneenversolta). Sir otti poronkäristystä, joka osoittautui erinomaisesti valmistetuksi.

Jälkiruoaksi olisimme ottaneet suklaakakkua,  mutta sitä tarjoiltiin tatti-kinuskikastikkeella. Tarjoilija suositteli sen sijaan puolukkajäätelöä kinuskikastikkeella. Sir puuskahti: "Kunhan ei ole tatteja! " Ei ollut...

----
Nämä porot olivat tiellä kilometrin ennen Kilpistä:

Perjantai 364 km

Komea koski!

Norjan puolella oli kymmeniä koko vuoren korkuisia vesiputouksia. Lähellä Suomen peukaloa oli todella komea koski:





Videot:





Vuonomaisemia

Tänään välillä Alta - Kilpisjärvi oli koko reissun huikeimmat maisemat ja komeimmat serpentiinit!






Meillä on sentään katto autossa, toisin kuin näillä rallikuskeilla. Ralliautoja tuli ainakin sata vastaan tänään - heillä on menossa joku pitkä kiertue. 
  

Tankkaus 24,97 litraa / 370, 80 Norjan kruunua

Hyvää juhannusta!

Hyvää juhannusta kaikille lukijoille, tutuille ja tuntemattomille! Alta kylpee kirkkaassa aamuauringossa, aivan kuten illalla klo 23.30, jolloin menimme nukkumaan. On huikeaa päästä kokemaan ympärivuorokautinen  aurinko täällä Lapissa ja jakaa matkakokemukset kanssanne.

Sir on ensikertalainen Norjan keskikesän auringossa, mutta minä olen ollut parivuotiaana näillä seutuvilla. Terveiset silloisille matkakumppaneille!

Autossa on tullut istuttua jokunen tunti. Kertaakaan ei ole silti tullut tuskasteltua, että milloin ollaan perillä, koska matkanteko itsessään on meille mukavaa. Etelässä automatka tuntuu paljon pidemmältä kuin täällä pohjoisessa. Etelässä reitti on todennäköisesti ainakin osaksi moottoritietä, mitä on toki mukava ajaa. Motari tarkoittaa kuitenkin sitä, että pitää koko ajan tarkkailla muuta liiennettä, vaihtaa kaistaa ohittaessa ja ylipäätään ajaa muun liikenteen seassa. Täällä kylläkin pitää vahtia poroja,  niitä onkin ollut tiellä jo 17 kertaa!

Pohjois-Norjassa on 90 km/h -nopeusrajoitus, jos mutkat ovat loivia ja 80 km/h, jos mutkat tai rinteet ovat jyrkkiä. Muuta liikennettä on todella vähän ja täällä saa hyvillä teillä nauttia tietöitä lukuunottamatta sujuvasta  ajamisesta. Kumpikin meistä onneksi tykkää ajamisesta ja kumpikin on saanut riittävästi ajaa. Bonuksena on tullut upeat maisemat. 

Matkustuspäivämme noudattavat samanlaista linjaa kuin Interrailimmekin: aamiaisen jälkeen matkaan ja riittävän lyhyet päivämatkat, jotta on viimeistään  iltapäivällä perillä. Matkan varrella pysähdytään jos ja kun on kiinnostavia kohteita. Viimeistään perillä ravitaan kupu ja pienen lepotauon jälkeen käymme tutustumassa muutaman tunnin paikkakuntaan. Tällä reissulla se on monena iltana tarkoittanut, että sir suostuttelee  minut korkeimpaan paikkaan,  jonne maata pitkin kävellen pääsee. Torneihin minä kiipeää yksin. Sir on nukkunut tällä reissulla todella hyvin, rva tapansa mukaan heräilee aamutuimaan. Unirytmeistä johtuen rva ajaa aamupäivät ja sir iltapäivät.

Juttua meillä on riittänyt ajellessa tosi hyvin, eikä olla sen takia esimerkiksi kuunneltu edes musiikkia, vaikka olimme varautuneet monipuolisilla Spotify-listoilla.  Meille on kehittynyt vuosien varrella oma yhteinen huumori ja siitä onkin ollut nyt hyötyä. Tilannekomiikka ja sana-nokkeluudet ovat mieluisinta ja oikein sopivaa automatkalle. Ollaan me tosin myös pohdittu "vakavampiakin" aiheita, kuten menestyisivätkö alpakat tai kashmirvuohet Lapissa tai miksi tiet ovat paremmassa kunnossa ja vähemmän halkeilleita Norjassa kuin Suomessa. Paljon on parannettu maailmaa ja valtakunnan asioita. 

Tietoisku: Utsjokelaiselta emännältä kuulimme, että poromiehet ovat pahoillaan siitä, että poron kanssa kolarin ajaneet eivät syystä tai toisesta ilmoita siitä poliisille. Moni varmaan pelkää, että joutuu korvaamaan sen poron (iso urosporo olisikin kallis potti). Näin ei kuitenkaan ole, vaan ilmoittaminen on tärkeää, koska poron omistaja saa valtiolta korvauksen auton alle jääneestä poroista.

Nykyisille ja tuleville kankeaselkäisille tuotevinkki:



Ruoka on ollut Norjassa todella hyvää ja aamiaiset ylenpalttisen runsaita. Scandicia voi suositella!